Olen käynyt Moskovassa kerran aiemminkin, vuonna 2007. Tuolta reissulta on jäänyt päällimmäisenä mieleen voitonpäivän hulinat, sen överit ilotulitukset ja VDNKh eli All-Russian Exhibition Centre. 1930-luvulla avattu näyttelykeskus on suuri puistoalue, jossa erilaiset paviljongit esittelivät neuvostosaavutuksia avaruusmatkailusta maatalouteen ja myös eri satelliittivaltioiden mahtavuutta. Mukaan mahtuu toki jälkeenpäin lisättyjä järkyttävän kokoisia betonibunkkereita, mutta suurelta osin rakennukset ovat kuin antiikin Kreikasta repäistyjä kullalla, viljalyhteillä ja hymyilevillä työläisillä koristeltuina. Tänne halusin uudestaan.
Alue oli paljon suurempi kuin muistin (jotenkin onnistuin kuitenki olemaan näkemättä sitä metrotunnelista noustuani, vaikka sen vieressä kohoaa megakokoinen avaruuspatsas...). Sisään löydettyäni käytin monta tuntia vain kävellen ympäri ja katsellen paikallisten perjantain viettoa. Paikalle ei enää tulla ihastelemaan maatalouden kasvukäyriä vaan roikkumaan huvipuistojen laitteissa, syömään lukuisiin ravintoloihin ja kuppiloihin, ajamaan ympyrää polkuautoilla, shoppailemaan paviljoinkeihin rakennettuihin kauppoihin tai kuhertelemaan pääkadulle, jota reunustavat viljanlyhteiden muotoiset katuvalot. Paikka muistuttaa vähän Havannasta löytyvää Expocubaa, paitsi että Kuubassa 80-luvulla rakennetut paviljongit ovat vielä näyttelykäytössä esittelemässä muun muassa analogisia ja digitaalisia televisioita (ainakin viime vuonna). Toki suurin yleisöryntäys sielläkin oli huvipuistossa.
VDNKh:ssa olisi kyllä ollut hyvä olla jonkun reissuseuralaisen kanssa, sillä kommentoitavaa whatthefuckia riitti. Katso! Putin-paita Time-lehden Person of the Year -kannella. Tuo morsiuspari kuvauttaa itseään avaruusraketin edessä!
Vanhan paviljongin sisäpuolelta paljastui sohva- ja yöpaitakauppa. Valtavan kultaisen Kansojen ystävyys -suihkulähteen ympärillä soi klassinen musiikki. Armenian hulppeasta palatsipaviljongista löytyi grilliravintola. Huvipuiston koväänisistä raikasi Celine Dion. Kattomaalauksessa komeili peltoja, sirppi ja vasara, alapuolelle oli rakennettu pahvilaatikoista videopelimuseo.
Hei, tuolla kulkee teini Pikachu-haalarissa! Meneekö maailmanpyörä 73 metrin korkeuteen noilla turvakaiteilla? Apua, en uskalla mennä seisomaan avaruusraketin alle, mitä jos se romahtaa. Hei katso, tuo isä nosti lastaan, mutta kumautti vahingossa sen pään... ööö.. neuvostoliittolaiseen avaruussukkulaan.
Mutta mikäs siinä oli katsoessa Lenin-patsas seuranaan, kun ihmiset hymyilivät, söivät vaaleanpunaista hattaraa ja olivat mahdollisesti sohvaostoksilla. Punainen tori ei tuntunut kovin mahtipontiselta tämän jälkeen.
(Jos näyttelyalue kiinnostaa sinne pääsee helposti metrolla, asema on myös nimeltään VDNKh. Suosittelen myös kahvikupposta lähellä kohoavassa Kosmos-hotellissa, jossa pääsee todelliselle aikamatkalle.)
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti