Singaporesta kulkee paljon lauttoja Indonesian Batamin saarelle. Siitä eteenpäin onkin vähän hankalampi päästä. Olin jo Bangkokissa selvitellyt laivayhteyksiä Indonesian valtiollisen laivayhtiön Pelnin nettisivuilta ja Googlen armollisella avustuksella. Pelnin sivuilta kyllä löytää haulla aikataulut, mutta vain satamien nimillä, ei kaupunkien. Tämä on aika haastavaa, jos satamien nimistä ei ole hajuakaan. Ne selvisivät onneksi netin syövereistä. Selvisi myös, että lautta Jakartaan kulkee harvoin, noin kerran viikossa. Jos sen missaisin, ei paljon naurattaisi. Pelnin hakutuloksissa luki, että lautta lähtisi keskiviikkona 12.11. ja saapuminen Jakartaan olisi tiistaina 11.11, päivää ennen lähtöä. Pelnillä on toimisto Singaporessa, joten saavuin kaupunkiin jo sunnuntaina, jotta ehtisin selvittää asian ja ostaa lipun.
Google Maps sijoitti toimiston Harbourfrontin alueelle, josta lautat Indonesiaan lähtevät. Kävelin katua edestakaisin ja yritin löytää toimistoa. Eipä näkynyt. Ohitin pienen ostarin, jossa oli alakerrassa kynsistudioita ja kauneushoitoloita. Voisiko se olla täällä? Ei varmaan, mietin. Toisen kerroksen ikkunassa näin kuitenkin vilahduksen sanasta Indonesia. Bingo!
Astuin sisään toimistoon, joka paljastui todella pieneksi huoneeksi, joka oli täynnä tavaraa. Kolme työntekijää lounasti parhaillaan paperikasojen äärellä. Kerroin, että haluaisin ostaa lipun Batamista Tanjung Priokiin, Jakartan satamaan. Sain vastaukseksi, että ei heillä lippuja myydä. Mutta tiistain lauttaan saa kyllä lippuja vielä Batamista. Tiistain? Näytin kuvakaappausta nettisivuilta, jossa lähtö oli merkitty keskiviikoksi. Nainen tarttui kännykkään ja soitti jonnekin. Keskiviikko olikin oikea päivä, puhelimessa selvisi. Kolmikko oli oikein ystävällinen ja muistutti, että ostaisin lipun Singaporesta Batamille nimenomaan Sekupangin satamaan. Tämä olikin hyvä tieto, sillä Sekupangista ei ollut nettisivuilla mainittu mitään. Kiittelin avusta ja työntekijät pääsivät takaisin lounaansa pariin.
Keskiviikkona lähdin siis aamulla matkaan Singaporesta Batamiin, sinne mainittuun Sekupangin satamaan. Pieni lautta ohitti Singaporen edustalla luksuskämppiä ja hiekkarantoja. 45 minuutin jälkeen olimme perillä. Viisumia passiin ja ulos satamasta.
Pelnin lipputoimisto ei sijaitse satamassa, sen olin selvittänyt jo etukäteen. Ongelmana on, että kaduilla ei ole sataman lähistöllä nimiä. Hyvästi Singaporen järjestelmällisyys! Suunnistinkin yhdestä matkablogista löytämieni ohjeiden perusteella: Mene parkkipaikan läpi, käänny "isolle" tielle oikealle. Kävele kunnes vastaan tulee toinen päällystetty tie, joka jatkuu loivasti ylämäkeen. Jossain vaiheessa kylttiohjeistus lippuluukulle tulee vastaan. Tulihan se. (Tosin ohitin ensin vahingossa tämän toisen päällystetyn tien risteyksen, koska tie näytti liian kärrypolulta, mutta palasin takaisin kun ei muitakaan risteyksiä lähellä näkynyt. Lisähaastetta asettivat taksikuskit, jotka pommittivat kyytitarjouksilla tien varresta koko matkan ajan.)
Lopulta oli minun vuoroni. Sisällä kopissa mies täytti jotain paperia ja jotenkin minulla oli tunne, ettei sillä ollut mitään tekemistä lippuni kanssa. Ei varmaan ollutkaan, sillä pian kassa vaihtui ja selostin uudelleen asiani. Mihin luokkaan haluaisin lipun? myyjä kysyi. Olin ajatellut 2. luokkaa, jossa matkattaisiin useamman hengen hytissä. Mutta tällainen ei kuulemma onnistuisi, koska hytin liput voisi hommata vain ryhmä. En nyt yksin halunnut ykkösluokassa kököttää, joten ekonomiin sitten eli 3. luokkaan, jossa on isossa tilassa sänkyrivejä.
Lippuluukulla en suinkaan asioinut yksin vaan takanani jonossa olevat tyypit kurottautuivat kassalle kuuntelemaan. Aaaah, ekonomi? totesi takanani mies kavereilleen yllättyneenä valinnastani. Käännyin hymyillen, jolloin mies tajusi, että näin alkeellista indonesiaa ehkä turrekin ymmärsi. Koko jono räjähti nauramaan, minä mukana.
Myyntikopin sisällekin tuli ruuhkaa, kun passiani ihmeteltiin kolmen miehen voimin. Jonossa minua tentannut työntekijä oli myös tiskin takana ja toisti passikuvaa katsoessaan beautiful, jolloin aloin toden teolla epäillä, että ehkä mies oli ymmärtänyt sanan merkityksen väärin.
Leimasin kävi ja luukusta sain tulostetun e-lipun (!) kolmelta lähtevän laivaan. Kävelin takaisin satamaan ja odottelin pari tuntia Singaporen lautan ilmastoidussa terminaalissa. Sitten siirryin parinsadan metrin päähän Pelnin terminaaliin. Se oli iso aaltopeltihalli, jossa oli puupenkkejä, nuudelimyyjiä ja satoja indonesialaisia matkaajia jättimäisine kantamuksineen. Liityin seuraan. Minulla oli lippu!
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti