Lupailin (lähinnä itselleni), että teen vielä postauksen siitä, mitä kannattaa ottaa pidemmälle matkalle mukaan, etenkin jos on tarkoituksena taittaa matkaa maata pitkin. Tässä tulee materialistinen lista asioista, joista olin erityisen iloinen useammassakin vaiheessa matkaa ja jotka pakkaan rinkkaan seuraavallekin reissulle.
Villasukat. Ilmastointi on vähän turhan pop junissa ja busseissa. Villasukat pelastavat aina (Ja villahousut. Ja pipo. Ja lämpimät sormikkaat). Hikoiluakin enemmän ärsyttää palelu ja peräkkäin nämä voivat olla aika kohtalokas kombo. Lämpimät jalat, flunssaton reissaaja.
Huivi. En voisi matkustaa ilman isoa, ohutta huivia. Sopii peitoksi, auringonsuojaksi, päähän taisteluun ilmastointiövereitä vastaan junamatkalla, hätäratkaisuna kietaisuhameeksi ja ihan hätähätäratkaisuna pyyhkimään epätasaisella matkalla vaatteille roiskuneet juomat ja ruuat.
Silkkimakuupussi. Näitä myytiin Vietnamissa joka kadunkulmassa, mutta kannattaa varmistaa jollain ilveellä, ettei kyseessä ole sekoite, jolloin se ei lämmitä. Suomestakin saa, muun muassa Rosebudin kirjakaupoista ja vieläpä eettisen vaihtoehdon. Sellaisen itsekin hankin ja käyttöä oli paljon jo ennen Kaakkois-Aasiaa. Suojaa mukavasti likaisilla istuimilla ja lämmittää ekstrakerroksena jäätävässä jurtassa. Sen edellä mainitun monikäyttöhuivin ollessa likainen (lue: rättinä käytetty) toimii myös huivin korvikkeena. Superpeukku. Junissa muuten oli kyllä peitot ja lakanat. Venäjällä lakanat eivät kuulu ihan kaikkiin lippuihin, mutta pienellä maksulla ne saa sielläkin.
Pitkä hame. Monen päivän junamatkoilla superkätevä: pitkän ja leveän hameen alla voi kätevästi vaihtaa vaatteet täydessäkin vaunussa ilman suurempaa akrobatiaa.
Pakasterasia ja muki. Ainakin Venäjän, Kiinan ja Vietnamin junissa vaunuista löytyy ilmaiseksi kuumaa vettä. Pelastaa monet ruokakriisit. Suosittelen mukaan kestävää ja tiivistä pakasterasiaa: toimii ruoan säilytyksessä (ruuat eivät muussaannu, ötökät pysyvät kaukana) ja myös ruoka-astiana. Oma muki on myös must. Aamupikakahvit ja -chait saa sekoitettua omaan kuppiin.
Soijarouhetta ja kasvisliemikuutioita. Kasvissyöjän gurmee. On kevyttä kantaa, ei mene pahaksi ja antaa kivan lisän muuten proteiinittomiin päiviin. Rouhe sekoitetaan pakasterasiaan kasvisnuudelien ja kasvisliemikuution kanssa, kuumaa vettä sekaan ja valmista on. Parempaa kuin miltä näyttää ja kuulostaa. Myös pikapuurot toimivat kivana vaihteluna. Älä unohda lusikkaa! Hamstraa muutenkin ruokaa aina kun löytyy jotain helposti säilyvää, sokeritonta ja lihatonta. Vegeily on harvoin radan varren pikkupysäkeillä kuuminta hottia.
Erikoistaito. Liioittelematta totta, harva paikallinen matkatoveri osaa englantia enempää kuin kysyäkseen nimeä ja siviilisäätyä. Joten jos paikallinen kieli ei ole hallussa, kannattaa hankkia jokin hauska juttu, jolla voi kommunikoida. Itseltäni tällainen vielä puuttuu. Jonglöörausta pakasterasioilla?
Vessapaperia. Kannattaa unohtaa onnettoman pienet nenäliinapaketit ja investoida heti isoon rullaan serlaa. Se loppuu kohta kuitenkin. Rullaile paperia jokaiseen laukkuun ja kaikkien housujen taskuihin, jotta et joudu yllätetyksi junan vessassa, jos rulla on unohtunut juuri väärään taskuun. Oma saippua on myös juttu, jota ei kannata jättää kotiin. Hätäkosteuspyyhkeet pelastavat myös kun suihkua ei ole näkynyt pariin matkustuspäivään.
Herätyskello, joka ei ole kännykkä. Junavaunussa voi olla yksi sähköpistoke parillekymmenelle matkaajalle. Ei kannata luottaa, että puhelimen saa ladattua silloin kun sitä oikeasti tarvitsisi. Vaikka onnistuisikin valtaamaan latauspaikan hetkeksi, puhelimen lisäksi ekstrakello on hyvä olla mukana etenkin Venäjällä. Venäjän junat kulkevat Moskovan aikaan, vaikka ympärillä aikavyöhykkeet vaihtuvat. Niinpä pidin herätyskellon koko ajan Moskovan ajassa ja kännykässä siirsin kelloa aikavyöhykkeen mukaan. Herätyskellon mukaan elin junissa, kännykän mukaan muuten. Kaupungeissa lähtöpäivinä vilkuilin aina Moskovan aikaa, jotta en laskisi aikaeroa väärin ja myöhästyisi junasta.
Päiväreppu. Isommat tavarat joutuvat luultavasti laatikkoon jonkun tuntemattoman tädin sängyn alle tai bussin tavarasäiliöön. Sieltä ei paljon sitten unohtuneita villasukkia haeta. Minulla oli pienessä repussa kaikki mitä juna- tai bussimatkalla tarvitsin: vettä, ruokaa, vaihtovaatteet, taskulamppu, kirja ja kaikki yllämainittu sälä. Reppua pystyi myös säilyttämään omalla sängyllä ja nukkumaankin mahtui.
Minigrip (paaaaljon). Saatoin herättää muutaman äkäisen matkaajan parina lähtöaamunani hostelleissa, kun rullailin kymmeniä rapisevia minigrip-pussejani, mutta samaa pakkausmetodia käytän siitä huolimatta jatkossakin: Osta isoja minigrip-pusseja. Laita yhteen sukat, toiseen alusvaatteet, kolmanteen paidat, neljänteen alaosat jne. Kirjoita pussiin, mitä siellä on. Näin näkee nopeasti, onko puhtaita vaatteita jäljellä ja saa rinkasta kaivettua haluamansa asiat. Terveisin hullu pussitäti.
Sitten seuraa "Jätä kotiin" -osio...
Kaikki vaatteet, jotka on ihan ok, mutta ei tosi jees. Tämä nyt ei ihan istu tähän junateemaan, vaan ehkä yleisemmin pitkälle reppureissulle. Parasta vaatekertaa ei kannata mukaan pakata, koska kaikki hajoaa/likaantuu/katoaa kuitenkin, mutta jatkossa en ota mukaan myöskään mitään, mistä en hirveästi pidä koti-Suomessakaan. Kun sitä rumaa paitaa joutuu pitämään sitten joka toinen päivä seuraavat kuukaudet, ei se siitä nätimmäksi muutu. Ei todellakaan.
Kaikki kallis. Jotain asioita toki tarvitsee, mutta etenkin yksin matkatessa on kiva, että laukun voi jättää hetkeksi vartioimatta. Varkaita ei kiinnosta likainen sukkapari tai vaikka kiinnostaisi, itseä ei katoaminen harmita. Aina saman havaitsee matkalla: yllättävän vähän materiaa sitä elämässään tarvitsee. Paitsi sitä vessapaperia.
Nyt kun vain pääsisi taas pian pakkaamaan!
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti