Viikko Ubudissa takana. Mitäs olen sitten ehtinyt tekemään? No en paljon mitään. Suuret on ollut suunnitelmat, mutta päivät ovat sujuneet saman kaavan mukaan niitä suunnitelmia toteuttamatta.
Olen laittanut herätyskellon soimaan joka aamu seitsemäksi, mutta herännyt aina kymmenen aikoihin. Olen käynyt päivittäin joogassa salilla, jossa asanat tehdään luonnon keskellä, lintujen laulun ympäröimänä. Olen syönyt todella hyvin ja todella terveellisesti. Olen lukenut kirjoja feminismistä, roikkunut internetissä ja käyttänyt aikaani todella holtittomasti. Niin, ja keskiviikkona vaihdoin asuinpaikkaa lähemmäs joogasalia. Minulla on nyt siis väliaikainen koti kuukauden ajan, huone home stayssa, jonka parvekkeelta aamusin (tai siis aamupäivisin, köh...) ihailen kahvikuppi kädessä upeaa kukkamerta ja vehreitä puita.
Ubud ei todellakaan ole enää mikään hiljainen kylä, joka se on vielä kymmenisen vuotta sitten ollut. Turisteja riittää, mutta hyvä puoli on, että suurin osa turreista jää sahaamaan paria katua edestakaisin ja käyvät katsomassa pakolliset nähtävyydet eli riisipellot ja temppelit (joita en siis todellakaan ole ollut vielä edes lähellä...). Sivukaduilla onkin sitten rennompi meininki. Turistien määrä takaa myös todella hyvät palvelut. Koska paikalla on aika hippi maine, ihan syystä, täällä on ihan tajuton määrä kasvisravintoloita ja trendikkäitä kuppiloita. Niiden välissä onkin sitten kauneussalonkeja, taidegallerioita, ekokauppoja ja joogasaleja (sekä muun muassa "maailman ensimmäinen luomuvege-elokuvateatteri". Tsekattu.) Ei voi valittaa.
Vaikka Balilla turismi on ihan valtavaa, ainakin Ubudissa onneksi paikalliset pitävät kiinni omasta kulttuuristaan ja hindutraditioistaan. Vaikka eihän sitä voi olla miettimättä, millaista rasite ihmismassat ovat pienelle saarelle. Siksi olenkin yrittänyt elää mahdollisimman vähän luontoa kuormittaen. Niin olen toki muutenkin matkan aikana pyrkinyt tekemään, muun muassa ostamalla vain asioita joita ihan oikeasti tarvitsen matkalla kuten ruokaa ja shampoota. Vaikka täytyy myöntää, että jossain vaiheessa syksyä uuvuin vastustelemaan, kun sain käteeni ainakin pariin muovikerrokseen pakatut ruokaostokset, mukana usein pari turhaa muovihärpäkettä. Muovia on niin paljon ja kaikkialla, että jos tämä maailma ei muuhun tuhoudu niin muoviin se kyllä hukkuu.
Toisin kuin tähän asti Aasiassa, Ubudissa ei onneksi pakkosyötetä muovia jokaisen ostoksen kanssa: juomatkin tulevat ravintoloissa lasi- tai puupillillä. Täällä on myös mahdollisuus täyttää juomapulloa muutamassa kahvilassa ja joogasalilla, mikä on ihan mahtavaa. Ihan tarpeeksi olen tässä viime kuukausien aikana jo vesipulloilla maailmaa roskannut.
Täytyy vielä mainita, että yksi syy miksi valitsin oleskelupaikaksi Ubudin oli, että monessa paikassa kirjoitettiin täällä ilmaston olevan viileämpi kuin muualla Balilla. Jos näin on, niin muu Bali sijaitsee sitten varmaan auringon pinnalla. Voihan hiki!
Huomenna on sitten taas maanantai. Jatkan tästä eteenpäin yksinkertaisella suunnitelmalla, jota olen huomaamatta myös kuluneen viikon aikana toteuttanut: nauti elämästä! Täällä se ei ole onneksi vaikeaa.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti