Kuala Lumpurissa...
... koin ensimmäistä kertaa ukkosmyrskyn, joka ei raikastanut ilmaa. Päinvastoin, kaupunki tuntui sen jälkeen yhdeltä isolta turkkilaiselta saunalta.
... ukkoskuuron jälkeen alkoi pian sade, joka jatkui ja jatkui. Siksi sahasin ahkerasti ostoskeskuksesta toiseen ja ihmettelin joulutarjouksia. Joulu ja kolmekymmentä astetta? Yhdistelmä ei mahdu kallooni.
... seurasin Petronas-tornien alapuolella sijaitsevassa ostoskeskuksessa, kun kelloliikkeessä vieraili jokin paikallinen julkkismies. Fanien huutomyrsky kaikui koko ostarilla. Nyt enää tarvitsisi tietää kuka tyyppi oli.
... koin valtavia vaikeuksia tottua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Etenkin liukuportaissa, joissa kerta toisen jälkeen tukin tien seisomalla oikealla puolella.
Junamatkalla Kuala Lumpurista Singaporeen...
... matkustin ykkösluokassa, koska normiliput olivat loppu. Se tarkoitti vähän leveämpää penkkiä, jäätävää ilmastointia ja ilmaista vesipulloa sekä palaa banaanikakkua.
... näin ikkunasta apinan, joka istui puussa tiheässä metsässä ja katseli junan ohitusta. Siisteintä, mitä vähään aikaan olen junamatkalla kokenut.
... pääsin aika helpolla rajanylityksistä. Singaporen rajalla katselin ihmetyksellä kielletyt tavarat -listaa. Purukumi?
Singaporessa...
... hämmästyin heti saapuessani saaren koosta, luulin että se on pieni! Mutta ei: matkustin Woodlandsin juna-asemalta etelään bussilla ja metrolla lähes kaksi tuntia.
... olen poukkoillut Little Indiassa. Ympäri vuorokauden auki olevassa Mustafa-kauppakeskuksessa ihmettelin, kuinka moni oli tullut sunnuntaina iltakymmeneltä shoppailemaan muun muassa kattiloita, riisisäkkejä, tekokukkia ja matkalaukkuja. Tuolta nimittäin saa ihan kaikkea ja sitä kaikkea on järjettömät pinot.
... olen todennut, että hostellin respa oli täysin väärässä sanoessaan, että vegeruokaa ei kaupungista helpolla löydy. Täällähän sitä on tarjolla melkein joka nurkalla: kiinalaista, intialaista, hampurilaisia ja vaikka mitä muuta. Jes!
... olen ahdistunut kieltomäärästä: kaikkialla on älä tee näin -kylttejä ja niissä tieto, kuinka paljon sääntöjen rikkomisesta rapsahtaa sakkoja. Se ei tosin yllätä, että täälläkään durian-hedelmää ei saa viedä mihinkään: pahanhajuinen hedelmäparka tuntuu olevan pannassa kaikissa Aasian julkisissa tiloissa.
... olen samalla ollut fiiliksissä siisteydestä ja järjestyksestä. Vaikka onhan se vähän tylsää, kun suojatien voi ylittää ihan rauhassa ilman, että sentin päästä suhaa kymmeniä mopoja (oli liikennevalon väri mikä tahansa). Itse asiassa kukaan ei kävele tien yli, jos valot ovat punaiset, vaikka autoja ei näkyisi missään.
... olen nähnyt paljon kahviloiden ja ravintoloiden seinissä työpaikkailmoituksia ja ihmetellyt, miten ihmeessä tarjotuilla palkoilla voi elää tämän hintatason paikassa. Oli veroprosentti mikä tahansa.
... jatkosuunnitelmia tehdessä olen huomannut jälleen, miten lentämättä matkailu vaatii välillä aika paljon salapoliisin taitoja. Mutta siitä enemmän myöhemmin.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti