Seura: Kävi aika munkki, sillä hytissä matkusti venäläinen englanninopettaja, joten yhteinen kieli löytyi. Ensimmäinen kysymys kuului klassisesti, olenko naimisissa. Negatiivinen vastaus aiheutti pahoittelevan katseen ja ohjeen ottaa ohjat haltuun ja kertoa poikaystävälle, että nyt on jo aika avioitua. Leidi itse oli mennyt naimisiin viikon tuntemisen jälkeen ja ollut onnellisesti naimisissa 35 vuotta. Illan aikana ehti käydä hyvin läpi paitsi perhesuhteet, myös lemmikit (kaksi koiraa: Häkkinen ja Schumacher), poliittiset kriisit (ei hyvä juttu, olimme samaa mieltä) ja tähtimerkit. Viipurissa seuraan liittyi vielä kolmas matkaaja, mutta silloin iski kielimuuri, joka on nostanut ahkerasti päätään myös täällä Moskovassa.
Uni: Ei ole varmaan yllätys, että nukahdin heti, kun painoin pääni tyynyyn. Kaiken lisäksi uudet tyyny ja peitto olivat pehmeät ja yläpedissä lämpötila juuri passeli.
Goodiebag: Pöydällä odotti paitsi vettä myös kolme päivää vanha kanaleipä (matkaseura vei omansa Schumacherille). Lisäksi Tolstoi-junan logolla varustetusta pussista löytyi jugurttia, mehua, suklaata, (vanhentunut) muffinssi ja teepussi. Ja ekstrayllärinä hammasharja – sekä kenkälusikka ja -kiillote. Junasta ei siis poistuttu likaisin kengin eikä varsinkaan ilman kenkiä.
Ekstrapojot: Junamatka toimi paikallishistorian oppituntina. Suomen puolella eri paikkakuntien kohdalla kovaäänisestä kuului faktoja alueesta venäjäksi, englanniksi ja suomeksi. Stadionin torni on 72 metriä korkea ja sieltä on "maalauksellinen näkymä kaupungille". Aleksanteri I oli rakastunut mäntsäläläiseen naiseen (näin juoruttiin) ja söi Mäntsälässä hevostallissa ruisleipää ja perunaa. Loput ajasta vaunun täytti pianojazz.
Miinusta: Pelottavat tullimiehet.
Yhteenveto: Kyllä kelpasi, hieno aloitus matkalle.
Posted with Blogsy
2 kommenttia:
Hurja reissu! Matkustatko yksin?
joo, yksin oon matkalla pekingiin asti eli vielä kuukauden verran:)
Lähetä kommentti