Ensimmäisenä päivänä Moskovassa ohjelmaani kuului lähinnä epämääräistä haahuilua, sillä kaikki mehut menivät aamuisessa hostellin etsinnässä. Olin varustautunut käsin piirretyllä, vajavaisella kartalla. Moskova sen sijaan ei ollut varustautunut katukyltein. Kun olin lopulta paikallistanut hostellin ja itseni, lähdin tutkimaan ympäristöä laiskasti parin korttelin säteellä. Löysin lukuisia pankkeja, monia Starbuckseja ja yhden kasvisravintolan!
Tilaussysteemistä minulla ei ollut tosin mitään käryä eikä kolmesta tarjoilijasta kukaan puhunut englantia. Huitomalla sain itselleni tiskistä isot kipot ruokaa. Hintakin oli kyllä ruokavyöryn mukainen, mutta se ei haitannut nälkäistä matkaajaa.
Ja ah, en ollut varma johtuiko se siitä, etten ollut syönyt mitään koko päivänä, mutta ruoka oli taivaallista. Tofumättöjä ja ihania salaatteja.
Seuraavana iltana palasin. Nyt aloitin suoraan huitomisen, mutta kassa puhuikin englantia. Perus. Tuolloin en ollut edes ihan niin kauhean nälkäinen, mutta ruoka oli silti mahtavaa: soijagulassia ja itusalaattia. Joten lauantain ruokapaikkaa ei tarvinnut arpoa. Nyt minulle tarjottiin jo kantiskorttiakin.
Luultavasti vain toinen kasvissyöjä ymmärtää tämän postauksen. Onko mitään parempaa kun löytää liharavintoloita täynnä olevasta kaupungista sattumalta kasvisparatiisi? Hmm, en nyt keksi mitään.
Joten jos ei saslikit houkuttele, suosittelen suuntaamaan tänne:
Jagannath, 1-ya Tverskaja-Yamskaya 13 (aika lähellä Belarusskayan metroasemaa, mutta suosittelen ihan oikeaa karttaa.)
Samasta paikasta löytyy myös pieni ekokauppa. He myös julkaisevat venäjänkielistä Vegetarian-lehteä: mitään en ymmärtänyt, mutta Tom Cruise oli kannessa. Ja nettisivuilta löytyi VegLooks.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti