Jekaterinburg-Irkutsk

Kesto: 20.–23.8.2014, 55 h (tai sinne päin), 3 375 km

Miten: Junalla numero 70, neljän hengen hytissä.

Yleisfiilis: Olin etukäteen innoissani tästä vähän pidemmästä etapista enkä pettynyt. Junat kulkevat aina Moskovan aikaa. Lähtöasemalla Jekaterinburgissa kello on kaksi tuntia edellä, Irkutskissa jo viisi. Lopulta ajalla ei ollut enää niin väliä, kun en tiennyt, minkä kellon mukaan pitäisi elellä.

Seura: Alapedissä matkusti vanhempi rouva, joka oli hyvin tarkka, minne hänen tavaransa piti asetella. Joten omani sitten survoin jäljelle jääneeseen nurkkaan ja loput junan likapyykkisäkin viereen. Toisessa alasängyssä matkannut hipsteripoika oli koko kaksi päivää puhelimensa lumoissa. Kolmantena hytissämme ollut poika oli menossa myös Baikal-järvelle. Myöhemmin matkasta selvisi, miksi.

Junan lähdettyä kuulin käytävästä saksaa ja päätin mennä kyselemään, minne matka (ja preppaamaan sitä saksaa). Kaksi parikymppistä poikaa Itävallasta ja Sveitsistä olivat myös junailemassa Pekingiä kohti ja juttelivat tällaiselle vanhuksellekin mielellään (tosin kuulemma vasta 35-vuotias on oikeasti vanha). He olivat tavanneet toisensa saksalaisen nettisivun kautta, josta voi etsiä matkakaveria. Moni sanoo minulle, että onpa rohkeaa lähteä yksin. Minä sanon, että on rohkeaa lähteä tuhansien kilometrien junamatkalle tuntemattoman kanssa.

Matkan aikana tulivat myös vaunun muut ulkkarit tutuiksi (hengasin hytissä pauhanneen ilmastoinnin takia käytävällä aika paljon). Kolmikymppiset tanskalaiset olivat myös samalla reitillä ja tanskalaiseen tapaan supermukavia ja -hauskoja, jopa kertoessaan kirahvin ruumiinavauksesta. Hyggelig!

Kysyin jossain vaiheessa matkaa hytin toiselta venäläiseltä pojalta, meneekö hän Baikalille vaeltamaan. Tavallaan, mutta ei ihan peruseräjormailemaan, vaan harjoittamaan henkistä puolta harrastuksestaan veitsikamppailusta. Hän kertoi, että on jo vuoden verran odottanut tätä mahdollisuutta päästä järven läheisyydessä pidettävälle vaellukselle. Fyysinen harjoittelu tehtiin kuulemma puuveitsillä, jotta ei tule ruumiita. Seurasi mahtava keskustelu siitä, mitä ihmisen pitäisi elämässään tehdä ja miten päästä tavoitteitaan kohti. Zen! (Ja hänkin oli kasvissyöjä, minä löydän ne kaikki!). Yksi tanskalaisista naisista oli samalla alalla kuin minä, ja hänen kanssaan päädyin tietysti puimaan työhön liittyviä asioita. Junamatkastahan muovautui ihan minulle räätälöity siperialainen uraseminaari.

Mahtavia ihmisiä, mahtavia tarinoita! Ehdin kyllä lukeakin, syödä nuudeleita, lukea lisää, roikkua ikkunassa, juoda liikaa kahvia ja juoda sitä vielä vähän lisää.

Jotain tapahtuu: Kun olimme matkanneet päivän verran, junan käytävästä kuului pamaus ja jarrut kirskuivat. Käytävällä leikkineet lapset olivat kiskaisseet hätäjarrusta. Provodnitsat ramppasivat kiireisinä edestakaisin ja asiaa kävi selvittelemässä yksi jos toinenkin junan henkilökunnasta. Lopulta yhden muksun äiti joutui kirjoittamaan jonkinnäköisen selvityksen asiasta aaneloselle. Junakin jatkoi lopulta matkaansa, kun jarru oli sidottu takaisin rautalangalla seinään.

Uni: Tai mihin se loppui. Ensimmäisenä aamuna heräsin seitsemältä Moskovan aikaan ysäridiskoon, jolle ei kuulunut loppua tunteihin. Seuraavana aamuna bailandot olivat vaihtuneet pariin popahtavaan joululauluun. Sitten joku tajusi, miten junan kaiuttimet saa vaiennettua.

Tauot: Juna pysähtyi silloin tällöin asemille vähän pidemmäksi aikaa. Laitureilla olikin aina aikamoiset markkinat, kun paikalle riensi kauppiaita mukanaan kurkkuja, kuivattua kalaa, erilaisia leivonnaisia, marjoja ja prameita turkishattuja (joita yksi provodnitsoistakin päätyi sovittelemaan, mutta kauppoja ei tullut).

Miinusta: Nukuin yläpunkassa ja ilmeisesti olen mennyt aika ahkerasti ylös ja alas, sillä vasemmassa kämmenessäni on viittä vaille rakot kahvassa roikkumisesta. Tästä tulee kyllä joku antiurheilullisuuspalkinto, habaan ei sentään satu.

Plussaa: Kun astuin ulos Irkutskin asemalaiturille, kasvoille puhalsi raikas, viileä tuuli ja aurinko paistoi. Hyvillä mielin taivalsin Leninin ja Karl Marxin katuja kohti hostellia ja ennen kaikkea suihkua.

 

Posted with Blogsy