Kesto: 16.-17.8.2014, 11,5 h
Miten: Junalla numero 112 platskartnyssa eli 3. luokassa. Samassa vaunussa nukkui noin 40-50 ihmistä, meno oli tiivistä mutta leppoisaa.
Yleisfiilis: Koska olin jo tottunut eksymään Moskovassa, lähdin matkaan juna-asemalle superaikaisin. Metrokäytävässä olikin opasteita joka nurkalla. Olin sitten todella, todella ajoissa. Eipä haitannut, vessaankin pääsi asemalla ilmaiseksi junalippua heilauttamalla. Juna oli valtava, 16 vaunua (jos laskin oikein), ja oma paikkani löytyi sieltä kauimmaisesta numero ykkösestä.
Seura: Nyt oli huonosta kielitaidosta hyötyä. Tajusin kyllä, ettei lippuuni sisältynyt liinavaatteita, mutta eipä auttanut toistella junahenkilökunnalle skolka skolka, kun ymmärrän numerot kymmeneen asti. Tuskin ihan alle 10 ruplan eli parinkymmenen sentin olisin päässyt. Silloin vierestä nainen kysyi englanniksi, tarvitsenko apua. Hinta selvisi ja samalla löytyi seuraa illan ajaksi. Nainen oli matkalla kotiin Kazaniin miehensä ja 12-vuotiaan tyttären kanssa ja he olivat kovin iloisia, kun pääsivät käyttämään englantia. Parin minuutin tuttavuuden jälkeen minulla oli puhelinnumerot vihkossa ja tarjous yöpaikasta. Kävi ilmi, että he olivat olleet joku talvi lomalla Vuokatissa ja ajaneet sinne Kazanista autolla! En tiedä paljon matkaa on kilometreissä, mutta on sitä tosi tosi paljon. Ilta sujui nopeasti kivassa seurassa.
Vaunussa oli myös joukko parikymppisiä miehiä matkalla katsomaan Kazan-Moskova-futismatsia. Heillä kotipolttoinen kiersi ja kun selvisi, että olen Suomesta, nousi esiin toki se Venäjän tunnetuin suomalainen: "Ville Haapasalo, we like because he can drink like a Russian."
Uni: Juna heilui, valot vilkkuivat ja maineeni supernukkujana oli uhattuna. Lopulta kuitenkin nukahdin ja näin unta, että kohtasin Siperiassa surullisen sirkuskarhun.
Goodiebag: No ne lakanat.
Ekstrapojot: Aamulla naapuriperhe kysyi, olenko kiinnostunut paikallisista ruuista. Pahoittelevaan sävyyn sanoin, että kyllä muuten, mutta en syö lihaa. No eipä hätää: isä oli myös kasvissyöjä ja kirjoitti lapulle venäjäksi tataariherkkuja, joissa ei ole lihaa. Perhe jopa saattoi minut Kazanin asemalta kadulle, jossa hostellini sijaitsi. Ei ollut huolen häivää turistilla!
Miinusta: Junan vessa. Jo illalla se oli aika peruskauhea, mutta en vielä tiennyt mikä yöllä odottaisi. Heräsin ja lähdin vessaan, jonka joku futisfaneista oli laatoittanut lattiaa myöten. Yök, yök, yöööök.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti