Kesto: 24.8.2014, noin 7 h
Miten: Minibussilla ja lautalla
Vihdoin! Viisi yötä samassa paikassa ja vieläpä Olkhonin saarella Baikaljärvellä. Sinne piti kuitenkin ensin päästä. Olin buukannut kyydin hostellin kautta, joten aamulla kuski tuli noutamaan minua majapaikasta pakulla ja jätti linja-autoasemalle viiden minuutin päähän. Siellä sitten odottelin varsinaisessa minibussissa lähtöä melkeinpä tunnin verran.
Erittäin ajoissa oleminen osoittautui hyväksi jutuksi, sillä sain varattua itselleni paikan heti eläkeläisjoukkion jälkeen. Valitsin istuimen, joka oli vino, mutta jossa oli toimiva turvavyö. Ei niin, että se olisi pelastanut henkeni, jos autonrotisko olisi päätynyt ojan pohjalle. Se auttoi kuitenkin siinä, ettei pääni iskeytynyt jatkuvasti kattoon, kun ajelimme tieksikin kutsuttua perunapeltoa kaasu pohjassa. Kuski puhui iPhoneensa kuopista välittämättä.
Auto oli täynnä Olkhonille lomailemaan matkaavia venäläisiä. Vessa- ja ruokatauoilla seurasin heitä silmä kovana, jotta a) en myöhästyisi kun matka jatkuu b) löytäisin oikean ajoneuvon kymmenien samanlaisten joukosta.
Maisemat olivat jo matkalla upeat ja yritin kuvata videopätkiäkin, mutta niissä näkyy enemmän likainen ikkuna ja auton sisäkatto kuin hieno buddhalainen temppeli, loputtomiin jatkuvat niityt ja vapaana laukkaavat hevoset.
Olkhonille siirryttiin lyhyellä lauttamatkalla. Sen jälkeen asfalttinen kuoppatie muuttui hiekkaiseksi sellaiseksi ja auton sisällä leijui sakea pölypilvi. Se ei kyllä pahemmin haitannut, sillä vieressä kimmelsi auringon paisteessa Baikal, jonka toisella rannalla vuoret nousivat suoraan sinisestä vedestä. Määränpääkin, Khuzhirin kylä, häämötti jo suhteellisen lähellä.
(29.8.2014 Khuzhir-Irkutsk. Sama kuski, sama romu. Kaikki samoin, paitsi että kuskilla oli nyt tyttöystävä mukana etupenkillä ja ilmeisen kiire, sillä paluumatkaan mahtui vain yksi pikainen vessatauko lautan odottelun lisäksi. Kuski keskittyi tuttuun tapaan enemmän juttelemiseen kuin kuoppien välttelyyn tai ylimääräiseen jarrutteluun. Matka meni huomattavasti nopeammin kuin toiseen suuntaan, mikä oli onni, sillä lämpötila romahti yöllä yhdeksään asteeseen ja jäinen tuuli tunkeutui myös autoon. Ensimmäinen asia, mitä tein takaisin Irkutskissa: ostin pipon ja lapaset.)
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti