Shanghai on valtava kaupunki, maailman suurimpia. Yli 24 miljoonaa ihmistä. Siellä on melkein kaikkea: välkkyviä valoja, ostoskeskuksia ostoskeskusten vieressä, pilvenpiirtäjiä, kultaa kimaltavia temppeleitä, yksi tajuttoman likainen joki ja Kiinan kansallispäivänä todistetusti ihan pipona jengiä. Mitä siellä ei ole, on halpa pesula.
Kun vaatteet kävivät jo toista kierrosta, alkoi pesukoneen metsästys. Googlettelin, kävin läpi expattien nettikeskusteluja (joista päätellen palvelijat pesevät useimpien paidat), etsin uudestaan. Huonoin tuloksin. Eräs edullinen löytyi, mutta pyykkiä olisi tarvittu kymmenen kiloa. Muissa sukkapari maksoi parin euron verran. Sitten tärppäsi. Shanghaissa on ollut parin vuoden ajan yksi (1) itsepalvelupesula. Otin osoitteen ylös ja lähdimme metrolla oikeaan suuntaan.
Aivan kuten Pekingissä, Shanghaissakaan osoite ei vielä auta perille. Olimme oikealla kohtaa katua, mutta takana kohosi iso asuinalue. Siellä se olisi, jossain. Ehkä. Lähdimme kiertelemään kujia. Oli hedelmiä, hiustenleikkuuta takapihalla, kadulle ripoteltuja mallinukkien torsoja. Ei tärpännyt. Kunnes paluumatkalla päätimme oikaista parkkipaikan läpi ja näin tutunvärisen kyltin. Sama kuin netissä näkemässäni artikkelissa!
Kolme konetta, joista pari vapaana. Ovessa luki, että maksukortin voi lunastaa parkkivahdilta. Sellaista ei vain sattunut näkymään. Pari kierrosta pihalla ja Manu poikkesi pikkukauppaan kysymään asiaa eli toisin sanoen heiluttelemaan likapyykkikassia. Myyjä tajusi kuitenkin asian ja vihelsi, jolloin paikalle porhalsi jostain parkkivahti, joka antoi meille kortin. Pikkukaupasta irtosi elekielellä myös Omoa. Joten ei kun kone pyörimään. Reilussa tunnissa oli reppu täynnä kuivia ja ennen kaikkea puhtaita vaatteita ja parkkivahtikin oli paikalla antamassa pantin takaisin. Eikä koko reissuun mennyt kuin puoli päivää! Se oli ehdottomasti puhtaan pyykin tuoksun arvoinen uhraus.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti