Kesto: 19.–20.9.2014, 30 h
Miten: Junalla numero 24 neljän hengen hytissä, ensimmäistä kertaa kiinalaisessa junassa. Sama meno kuin venäläisessä muutamalla erolla: samovaarin ohjeistus oli luonnollisesti kiinaksi ja junahenkilökunta ei ollut yhtä virkaintoista kuin kollegansa Siperiassa.
Seura: Samassa hytissä oli mukava kolmikymppinen tukholmalaispariskunta, joka oli Trans-Mongolian reitillä lomamatkalla. He kittasivat matkalla kunnioitettavan määrän mongolialaista vodkaa ja bisseä, mikä kostautui hieman siinä vaiheessa kun vessojen ovet lukittiin rajalla kuudeksi tunniksi. Neljännessä punkassa matkasi keski-ikäinen kiinalaismies, joka lahjoitti minulle loppumatkasta yhden asemalta ostamistaan omenoista.
Ihmetys: Kun juna saapui Kiinan puoleiselle asemalle, siellä odotti rivi virkapukuisia miehiä koko laiturin pituudelta junaa tervehtien ja kaiuttimista raikasi marssimusiikkia. Tällaista tervetulokomiteaa tuskin odottaa lentokentällä.
Ihmetystä aiheutti myös, miten helposti rajanylitys sujui. Täytettiin lippua ja lappua, annettiin passi junassa kiertäneelle tullivirkailijalle ja osoitettiin omaa laukkua. Ei siis samanlaista tavaroiden läpivalaisua ja epäluuloista passin syynäystä kuin Venäjältä Mongoliaan bussilla saavuttaessa.
Viihde: Mongolian raideleveys on eri kuin Kiinan, joten junasta vaihdetaan telit rajan tuntumassa. Olin naiivisti luullut, että vanhat vain ruuvataan irti, uudet kiinnitetään tilalle ja siinä se. Mitä vielä. Juna ajoi valtavaan tehdashalliin, jossa helvetinkoneet hilasivat junan matkustajineen kaikkineen pari metriä ilmaan, jonka jälkeen uudet telit rullattiin alle ja vaunut laskettiin niiden päälle. Tehtävä kesti useamman tunnin ajan. Ja tämä pikkuoperaatio siis toistuu aina, kun juna matkaa Mongoliasta Kiinaan tai toisin päin.
Maisemat: Mongolian puolella ikkunasta sai seurata jo tutuksi tulleita loputtomia niittyjä. Yön jälkeen Kiinan puolella tervehti täysin erilaiset maisemat: valtavia vuoria, leveitä jokia ja lähempänä Pekingiä nostokurkia, betoniviidakkoa ja sen keskellä kiemurtelevia lukuisia autoteitä.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti